Sisulla ja sydämellä

Blogissa on ollut hiljaisuutta vaikka työmaalla on urakoitu tosissaan kahden viimeisen viikon aikana! Urakoitu on myös kotona muun muassa gradun (valmis :) ), vikan tentin (tehty :) ) ja hieman ennen odotettua alkaneen raksa-yksinhuoltajuuden (:/, jatkunee vielä hyvän tovin) parissa.

Alla joitain kuvia, mitä työmaalla on tapahtunutkaan.

Kaksi viikkoa sitten maanantaina talomme sai lattian, kun oli vuoro betonivalun. Valussa meni vain muutama tunti, kun pikku-pakkasen vuoksi autotallin pohja jätettiin valamatta. Tallin rakenteet on tarkoitus tehdä vasta ensi kesänä, eikä siten valua saada tehokkaasti kuivatettua.

LVI-urakoitsijamme asenti iv-putket välikatolle. Putket ovat liki paikallaan, eristyksiä vailla, mikä on miehen heiniä kunhan niiden kimppuun ehtii (kuulemma kivaa hommaa ;) ). Kanavien asennus ei toteutunut aivan ilman selkkauksia, kun aikataulut menivät jostain syystä urakoitsijoilla ristiin ja oli hieman erimielisyyttä putkien asennustavasta (telineiltä vai kattojen välistä). Tämä meinasi aiheuttaa meille lisäkustannuksia, miltä kuitenkin vältyttiin osapuolten kanssa pidetyssä työmaapalaverissa käydyn keskustelun jälkeen.

Pelkkä erimielisyys ilmanvaihtoputkien asennuksesta ei ehkä olisi antanut aihetta työmaapalaverin pitoon mutta tämä antoi. Kaunis linjakaivomme ei siis ole kovinkaan linjassa, mikä tietenkin huomattiin lattiavalun jälkeen, jonka alle kaivo muurattiin. Noin 2,4 metriä pitkän kaivon toinen pää on nätisti kiinni seinässä mutta toinen reilu 2 cm irti. Yllättäen erimielisyyttä löytyi siitä, kuka unohti tarkastaa kaivon oikean paikan ja kenen vastuulla tarkastaminen oli. Onneksi asiasta rakentavan keskustelun kautta päästiin sopuun, tilanteen korjaus ei lopulta suuren suuri urakka olekaan (itse jo ehdin pelätä lattian piikkausta sun muuta kurjaa ja hurjasti työtä sekä kustannuksia aiheuttavaa) ja kustannukset päätettiin jakaa tasapuolisesti kaivon kanssa painineiden henkilöiden kesken.

Talon ulkopuolellakin on tapahtunut, sillä terassipilarit löysivät paikkansa kuten myös ulko-ovet, lukuunottamatta pääovea, jossa raksaovi suojaa oviaukkoa tuulilta ja kulkijoilta.

No se meidän toissaviikkoinen tuuri ei putkiin ja kaivoon päättynyt, vaan eräänä yönä tuuli oli vienyt varastona toimineen katoksemme, jossa ulko-ovet odottelivat asennusta. Katos oli mennessään raapinut kurjasti uusia oviamme. Yläkarmin lisäksi myös oven alaosassa on ei-niin-nätit naarmut maalipinnassa. Mutta tätä varten on onneksi vakuutukset ja jokatapauksessa maalilla taidetaan tästäkin selvitä (jos ovi ei vaihtoon pääse).

Lämmittimet ovat toimittamassa maalämmön paikkaa vielä toistaiseksi. Maalämpökaivo porattiin myös toissaviikolla. Porauksessa kallio tuli vastaan vasta 26 metrin kohdalla, minkä vuoksi kaivon hinta kohosi hieman arvioidusta. Kaivo on kuitenkin paikallaan ja putket teknisessä tilassa odottamassa maalämpöpumppua.

Mies sai viime viikolla sähköputket seiniin, joten seinät saatiin siis levytettyä. Viikonlopun ahkera puoliso on uurastanut betonipinnan hiomisen kanssa nopeuttaakseen kuivumista (ja samalla tasoittaakseen pintaa hieman). Minä täällä kotona aloitin itsenäisyyspäivän hengessä, sisulla ja sydämellä, lempeän unikoulun pian 8 kk täyttävälle kuopukselle. On nimittäin alkanut tuntua, että yön (klo.21-06) aikana pienen neidin ei välttämättä tarvitsisi syödä enää viittä kertaa. 

Rauhallista itsenäisyyspäivän iltaa ja erityisesti yötä myös teille! :)