Pinnat sileinä

Tällä viikolla tasoitemiehet saivat urakkansa päätökseen. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä tasoitetyöt itse (mies) mutta onneksi suunnitelma muuttui ja hankimme ammattitaitoisen porukan tasoittamaan sisäkaton ja -seinät, siten että omiksi hommiksi jäi vain khh, vaatehuoneet ja WC.

Tilantuntu lisääntyi kummasti kun pahvinvärinen vaihtui valkeaan.

Tasoitettu pinta on todella siistiä ja sileää, ammatti-ihmiset ammattikoneilla saa liki ihmeitä aikaiseksi. Huomenna aloittaa kirvesmies oman urakkansa laatoitusten parissa ja ensi viikolle on suunnitelmissa myös mm jo pohjamaalausta. :) 

Ystävänpäivän aattona

Eilen vietettiin oikein rakentaja-pikkulapsi-perheen parisuhdeaikaa. Mummo tuli nimittäin hoitamaan muksuja ja pääsimme yhdessä miehen kanssa hommiin raksalle. Siis raksahommiin.

Itse olin intoa täynnä yhteisestä ajasta ja tositoimiin pääsemisestä ja hilpeällä tuulella porailin vanhalla "sähkömies"-tatsilla levyjä lastenhuoneen seinään. Alkukankeuden jälkeen, pysyi porakone liki yhtä hyvin kädessä kuin tuolloin lukioaikoina kesätöissä leikkiessäni sähköasentajaa.

Mies ei ihan yhtälaisella innolla ollut alkuun. Johtunee faktasta, että hän on saanut raksa-lystiä töiden lisäksi maistaa jo hyvin monet kerrat ja usein alkuyön tunneille.

No yhdessä tekeminenhän on kuitenkin parisuhteen perusta. Joten ajankohta oli noin ystävänpäivän alla mainio tiimityölle raksalla. Päivän kuluessa siirryimme poraushommista paikalliseen kaakeliliikkeeseen. Koska (ehkä lauantain johdosta) palvelu oli hieman hidasta, saimme keskenämme tuollakin vain hengailla ja hörppäsimmepä samalla kahvit ja parit keksit naamariin pahimman nälän karkoittajiksi. Kävi miltei romanttisesta ravintolakäynnistä.

Kaakelipaikasta siirryimme toiseen liikkeeseen, jossa pääsimme shoppailun alkuun. Pyysimme ensimmäisen tarjouksen laminaatista, jonka olemme valinneet olohuoneen ja makuuhuoneiden lattiamateriaaliksi. Keskustelimme tästä lattiamateriaalin valinnasta toki. Olinhan ensin melko vahvasti laminaattia vastaan. Keskustelu meni suurin piirtein näin: minä: "Mun mielestä se parketti olis kuitenkin tosi ihana", mies: "Mä en kyllä haluu". Suurin piirtein noin. Keskusteltu siis on, kuten parisuhteessa kuuluukin.

Mutta aikas ihanan näköinen lattia se on tämäkin:

(Pergo White Pine Plank, ympäristömerkin saanut laadukas laminaatti. Kuvat Pergo)

 Vai mitä olette mieltä?

P.S. Jotta ette saa virheellisestä kuvaa yleisen keskustelun laadusta tässä perheessä, voin paljastaa, että noin 90 % tapauksista mies lopulta on ihan samaa mieltä kanssani alkuperäisestä kannastaan huolimatta (ehkä naiset tietääkin, miten tämä toimii ;) ).

Niin, ja ihanaa ystävänpäivää!!

Ihastus

Toivoisin osaavani rakentaa uuteen kotiimme sisustuksen, joka päälinjoiltaan olisi skandinaavinen, joka sisältäisi jotain vanhaa ja kierrätettyä ja olisi lisäksi myös hauska ja yllätyksellinen. Oman näköinen koti. Tärkeää ei ole niinkään, että kaikki sopii yhteen, vaan että liki jokainen tavara ja elementti olisi harkiten valittu ja siten merkityksellinen.

Siksi uskoisin, että tämä ihanan ihana valaisin sopisi meille lastenhuoneeseen täydellisesti! Sillä ainakin kun itse sitä katson, tulen vääjämättä hyvälle mielelle :)

(Kuva täältä)

(Kaksi alinta kuvaa täältä)

Kyseessä on Mathieu Challières`n Petite Volière-valaisin, joka tehdään käsityönä ja siten jokainen kappale on uniikki. Ja kuten arvattavissa, kallis. Mutta hyvä on olla haaveita :)

Mitäs pidätte?

Yksin kotona

Näinkin voi siis vielä käydä! Jos siis ei lasketa, että vauva nukkui parvekkeella. Sisätiloissa siis ainakin.

Ekaa kertaa täällä vuokrakodissa. Tai tokaa korkeintaan. Mutta kukapa niistä kirjaa pitää.

Näin harvinaisen tilaisuuden koittaessa ajattelin ensin, että oikaisempa pitkäkseni sohvalle. Näin teinkin kunnes päädyin kuuraamaan enimmät nurkat. Osan jopa harjan kanssa. Ja ei, se ei ollut osoitus ahkeruudesta tai tarpeesta suorittaa noinkin harvinaisena hetkenä, vaan moppi heilui täysin itsekkäistä syistä.

50 neliötä, neljä ihmistä ja koira. Usein yksi aikuinen arkea pyörittämässä, eikä yhteisiä päiväunia. Siinäpä syy. Hetken tuntui asuminen väljälle, ilman lelukasoja ja riisumispaikalle jätettyjä vaatteita. Puhumattakaan pölykoirista. 

Siivouksen ohessa jäi hetki aikaa kuvailulle. Perus-Canonini ei vaan meinaa pärjätä talvisen iltapäivän hämärälle vaan vaatisi ehdottomasti paremman objektiivin tai vähintään jalustan. Epätarkkuudesta huolimatta on vehje näköjään kuitenkin niin tehokas, että armotta paljastaa kuvissa imurilta huomiotta jääneet kohdat...hhmmmp.

Kunnes kuplan puhkaisi "moikka äiskä" ja sama vähän eri kielellä vaunuista. Mutta kukapa tätä vaihtamaan, ei mistään hinnasta <3

Rauhaisaa laskiaissunnuntai-iltaa!