Ekaa kertaa täällä vuokrakodissa. Tai tokaa korkeintaan. Mutta kukapa niistä kirjaa pitää.
Näin harvinaisen tilaisuuden koittaessa ajattelin ensin, että oikaisempa pitkäkseni sohvalle. Näin teinkin kunnes päädyin kuuraamaan enimmät nurkat. Osan jopa harjan kanssa. Ja ei, se ei ollut osoitus ahkeruudesta tai tarpeesta suorittaa noinkin harvinaisena hetkenä, vaan moppi heilui täysin itsekkäistä syistä.
50 neliötä, neljä ihmistä ja koira. Usein yksi aikuinen arkea pyörittämässä, eikä yhteisiä päiväunia. Siinäpä syy. Hetken tuntui asuminen väljälle, ilman lelukasoja ja riisumispaikalle jätettyjä vaatteita. Puhumattakaan pölykoirista.
Siivouksen ohessa jäi hetki aikaa kuvailulle. Perus-Canonini ei vaan meinaa pärjätä talvisen iltapäivän hämärälle vaan vaatisi ehdottomasti paremman objektiivin tai vähintään jalustan. Epätarkkuudesta huolimatta on vehje näköjään kuitenkin niin tehokas, että armotta paljastaa kuvissa imurilta huomiotta jääneet kohdat...hhmmmp.
Kunnes kuplan puhkaisi "moikka äiskä" ja sama vähän eri kielellä vaunuista. Mutta kukapa tätä vaihtamaan, ei mistään hinnasta <3
Rauhaisaa laskiaissunnuntai-iltaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti